Tähän osioon olen kasannut monilta ystäviltäni saamiani kysymyksiä, jotka koskevat kaikkea maan ja taivaan välillä. Monet kysymykset eivät koske paikallispolitiikkaa tai edes valtakunnan politiikkaa millään tavalla, mutta olen silti mielipiteeni tuonut julki.

1. Mitä pidät suurimpana haasteena Suomen politiikassa tulevina vuosina?

Suomen valtionvelka on kasvamassa järjettömiin mittoihin. Nyt suunniteltu elpymispaketti tarjoaa houkutuksen lisävelanottoon ja sen myötä annamme tuleville polville perinnöksi miljardivelat. Päättäjiltä tuntuu hukkuneen ymmärrys miljoonan ja miljardin välillä. Parhaiten sen eron huomaa kun mittaa eroa aikayksiköllä. Miljoona vastaa aikajanalla n. 12 vrk, mutta miljardi on n. 32 vuotta. Jos olemme maailman onnellisin kansa, niin sen taustasta ei voi hirveästi pröystäillä.

Elpymispaketin ehdot ovat käsittämättömät, sillä nykytiedon valossa Suomi saisi vajaat 3 miljardia euroa ja joutuisi loppupelissä maksamaan lähes 7 miljardia takaisin! Takaisinmaksuaika olisi kymmeniä vuosia, joten siinä perintömme teille nykynuoriso! Kukaan ei osaa vielä sanoa sitä, että miten tämä vaikuttaa EU:n tulevaisuuteen. Hurjimmat arviot ennustavat tästä alkavan yhteisön liittovaltiokehitys ja velkojen yhteisvastuu, jotka molemmat ovat EU:n perustamisperiaatteiden vastaisia.

2. Millä keinoilla haaste voidaan selättää?

Jos minulla olisi tuohon helppo vastaus, silloin saisin varmaan töitä valtionvarainministeriöstä. Mitään helppoa tietä ei ole olemassa, sillä olemme riippuvaisia kansainvälisistä talouden lainalaisuuksista. Maamme tiheä sosiaalinen turvaverkko edellyttää valtiolta hyvin korkeaa maksuvalmiutta ja taantuman edessä on ollut pakko turvautua velan ottoon. Hallitus on tarjonnut lääkkeeksi eläkeiän nostamista muutamalla vuodella ja työiän aloittamista pari vuotta nykyistä keskiarvoa aikaisemmin. Niillä eväillä ei suosta nousta, vaan lääkkeeksi tarvitaan jotain rankempaa ja nopeampaa.
Uskon vastauksen piilevän yritysmaailmassa, sillä kansantaloutemme on niin riippuvainen sen hyvinvoinnista. Jos tuottavuutta saadaan parannettua, säteilee se heti myös verotuottoihin ja työllisyyteen. Palkkakulujen lisäksi työantaja joutuu maksamaan lähes toisen puolen välillisiä kuluja ja niiden kulujen harkittu alentaminen kannattaisi miettiä tarkkaan. Työllisyyden nostaminen on koettu ylivoimaiseksi haasteeksi, mutta en usko, että kaikkia keinoja on vielä käytetty.
Huolestuttavan suuri on se väliin putoajien joukko, joka jää vaille koulutuspaikkaa peruskoulun jälkeen. Hallitusohjelmassa on päätetty oppivelvollisuusiän nostamisesta vuodella, mutta mielestäni se on vain ongelman siirtämistä isolla rahalla. Pidän parempana toisen asteen koulutuspaikkojen lisäämistä ja tätä kautta ammattiin valmistuvien määrän kasvattamista. Tyhjän päälle jäävien määräksi on laskettu yli 50 000 nuorta, mitä pidän järkyttävän suurena. Kukaan ei osaa arvioida tämän ryhmän aiheuttamien kustannusten suuruutta. Heidät pitää saada yhteiskunnan virallisen tuottavan koneiston piiriin.

3. Mitä ajattelet kuntaliitoksista Pohjois-Karjalassa?

Ei liene suurikaan salaisuus, että Helsingistä katsottuna meillä toivottaisiin olevan vain yksi kunta tai korkeintaan 2-3 kuntaa. Käytännössä se ei ainakaan vielä ole mahdollista, joten katson harkittujen ja vapaaehtoisten liitosten olevan tervetulleita. Liitoksilla saadaan tuntuvia säästöjä hallinnossa. Haaste liitoksien tekemisessä on kuntien sisäinen me-henki, joka ei haluaisi kunnan nimen muuttuvan eikä antaisi mitään ilmaiseksi naapurille. Kuntauudistus voisi olla yksi tuntuva keino kansantaloutemme nostamisessa kuopastaan. Miljoonien säästöt on helposti laskettavissa. Olen jo vuosia haaveillut Pielisen-Karjalan kuntien yhdistämisestä, mutta olen valitettavasti jäänyt yksin ja saanut osakseni vain sääliviä katseita. Olisiko Valtimon ja Nurmeksen yhdistyminen hyvä esimerkki meille muille? Harvaan asutulla alueella yhdistymisten etuja on vähätelty sanomalla, että kuntaliitoksella ei saada mitään etua jos kaksi köyhää liittyy yhteen. Jos pohjalla on vastustava asenne liittymiselle, niin silloin ei edes yritetä miettiä liittymisestä tulevia etuja, vaan jatketaan vanhalla mallilla päätyyn asti.

4. Mikä on mottosi?

a. Pidä tiukasti kiinni siitä, minkä tiedät olevan oikein.
b. Onnellinen ei ole se, jolla on kaikkea, vaan se, jolta ei puutu mitään.
c. Elä ennen kuin kuolet.

d. Usko hyvän tekemiseen.

5. Pitäisikö rajoittaa venäläisten oikeutta maanostoon Suomessa?

Kyllähän siinä on tarkistamisen varaa. En halua kritisoida heidän oikeuttaan yleensä maakauppoihin, mutta kun myydään kiinteistöjä sotilaallisten kohteiden läheltä, pitäisi käyttää suurempaa harkintaa. Olisi mukavaa tietää suomalaisten halukkuudesta hankkia kiinteistöjä Venäjältä, esim. Terijoen kauniilta rannoilta tai Salmista.

6. Pidätkö Venäjää sotilaallisena uhkana Suomelle?

Seuraava sota on jo käynnissä, ja se on sota lamaa vastaan. Nyt vihollinen on yhteinen ja toivottavasti olemme myös samalla puolella. Venäjän kanssa meillä on paljon yhteisiä intressejä ja mielestäni Suomen pitäisi korostaa niitä ja unohtaa erimielisyydet ja niiden jatkuva esiin tuominen. Maailmaa ei voi kehittää negaation kautta, vaan kehityksen pitää tulla positiivisen ajattelun kautta. Pidän tätä sekä taloudellisena että filosofisena lainalaisuutena. Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Toinen yhteinen vihollinen on nyt maailmaa riivaava epidemia, jonka voittaminen on molempien etu. Venäjän politiikan ymmärtämiseen pitää tuntea venäläistä mielenalaa. Siellä ei meidän kulttuuriasenteella pärjää pitkälle, sillä olemme demokratian mallimaa, jossa eletään lintukodossa.

Nyt käynnissä oleva Ukrainan sota voi levitessään olla myös meille riski ja siihen kannattanee varautua jollain tasolla. Meillä pitäisi olla itänaapurin kanssa hyvät ja avoimet välit, sillä se olisi meille kummallekin suuri etu vihanpidon sijaan. Nyt vallassa oleva hallinto on kuitenkin osoittanut arvaamattomuutensa ja jos siellä päätetään koota valtakunta vanhojen rajojen mukaan, on silloin meidänkin housut tulessa.

7. Mitä ajattelet Suomen Nato-jäsenyydestä?

Myönnän olevani takinkääntäjä. En aikaisemmin kannattanut jäsenyyttä, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan, en enää epäillyt hetkeäkään jäsenyyden tarvetta. Itänaapuri on osoittanut arvaamattomuutensa ja sen ilmiselvät aikomukset naapuriensa nielemisestä on helppo nähdä ja sitä valoa vasten meidän kohtalo on pelottava. Maantieteelle emme mahda mitään ja naapuriamme emme voi vaihtaa. Siksi nyt sopii vain toivoa, että naaapurin hallinto vaihtuisi ja siellä alettaisiin ajatella inhimillisesti.

Nyt tarvitsemme sellaista ajattelua, joka suuntautuu vähintään kymmenen vuoden päähän ja joka osaisi hahmotella sellaista tulevaisuutta, jollainen naapureilla pitäisi olla. Suunniteltu raja-aita voi toimia raja-asemien läheisyydessä, mutta sotatilanteessa sillä ei juurikaan ole merkitystä. Jos seuraava konflikti syntyy, sitä ei selvitellä rajalla, vaan koko maan alueella ja sen ilmatilassa. Lisäykset puolustusmenoihin on helppo ymmärtää, sillä riittävän pelotteen ylläpitäminen lienee meidän ainoa mahdollisuus pitää maamme rauhantilassa. 

8. Mitä ajattelet Suomen YK-joukkojen käynnistä Afganistanissa?

Ennen lopullista päätöstä joukkojen lähettämisestä käytiin melko perusteellinen keskustelu siitä, voiko Suomi lähettää joukkoja ollenkaan sellaiselle alueelle, jossa ei ole selviä rintamalinjoja. Perinteisesti suomalaiset rauhanturvaajat ovat olleet sotivien osapuolten välissä ja molempien pyynnöstä. Afganistanin tilanne oli hyvin toisenlainen, sillä nyt siellä oltiin kaikkien seassa ja operaation nimikin on rauhaan pakottamista. Lisäksi sisseiltä ei tullut mitään pyyntöä YK:n läsnäoloon, vaan siellä oltiin pelkästään hallituksen suostumuksella. Mielestäni, jos tilannetta katsotaan pelkästään inhimilliseltä kannalta, suomalaisten mukanaolo oli perusteltua, mutta sotilaallisesti arvioiden operaatio oli hyvin riskialtis.

Afganistaniin käytetty euromäärä oli reilu 700 miljoonaa euroa ja jokainen voi mielessään miettiä mitä sillä rahalla saatiin. Vanha sanonta kertoo viisaasti, että kantovesi ei pysy kuivassa kaivossa. Ehkä koko operaatio Suomen kohdalla oli juuri tuollaista yrittämistä. Suurin hyöty tuli varmasti Puolustusvoimille, jonka miehistö sai totuudenmukaista taistelukokemusta kriisialueella. Jatkossa sivistyneen maailman suurin haaste on estää Afganistania romahtamasta niin kulttuurin kuin talouden alalla.

9. Pitäisikö suhteellisesta vaalitavasta luopua kunnallis- ja kirkollisvaaleissa?

Ehdottomasti! On vähintäänkin omituista, että kunnallisvaaleissa yli 90 ääntä saanut ei pääse valtuustoon, mutta alle 40 ääntä saanut pääsi sinne koska sattui olemaan ”oikeasta” puolueesta. Yhden puolueen diktatuurissa eläminen saattaa ahdistaa monia kansalaisia.

10. Kannatatko kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa Suomessa?

En.

11.Pitäisikö rangaistusseuraamuksia ylipäätään koventaa?

Joissakin rikostyypeissä on kummallista horjuntaa maan eri osien välillä. Kymmeniä vuosia sitten oli jo vitsiksi muodostunut käsite pohjoiskarjalalaisesta oikeuskäytännöstä, joka määräsi perämoottorivarkaan linnaan ja jossain eteläisessä maakunnassa rattijuopumukseen syyllistynyt pääsi kuin koira veräjästä. Viime vuosina eniten kritiikkiä on aiheuttanut se, että alaikäisiin kohdistuneiden rikosten rangaistusseuraamusten taso on ollut niin vaatimaton koko maassa. Mielestäni yhteiskunnan pitää huolehtia lapsistaan ja varsinkin silloin kun lapset joutuvat rikoksen kohteeksi. Aikuisen tekemää rikosta lasta kohtaan ei voi puolustella millään. Katson suomalaisen oikeuskäytännön olevan hyvällä tasolla, mutta tiettyä viilaamista olisi syytä tehdä ylöspäin.

12. Mitä mieltä olet kunnanjohtajan viran määräaikaisuudesta ja tulosseurannasta?

Kuntalaisen kannalta se saattaa kuulostaa houkuttelevalta, mutta jos saadaan oikeanlainen johtaja kuntaan en katso silloin olevan tarvetta tällaiseen piiskaan. Uskon, että työrauha virassa antaa levon ja silloin jää aikaa kekseliäisyyteen ja hyvien ihmissuhteiden rakentamiseen. Virkavastuu ei poistu, vaikka johtajalla olisi sadan vuoden pesti. Sama koskee myös muita kunnan virkamiehiä.

13. Onko itsemurha kansalaisoikeus?

En käyttäisi tuollaista ilmausta. Se valitettavasti on ollut monen ihmisen oma päätös ja ympäristön pitäisi puuttua ongelmaan ennen kuin on liian myöhäistä. Ratkaisuna se on tekijälleen lopullinen, mutta mukanaan se tuo ison määrän uusia ongelmia, jotka kohdistuvat jäljelle jäävään sukuun ja ystäviin. Kansainvälisesti olemme tilaston kolmosia Liettuan ja Unkarin jälkeen. Vuosittain Suomessa tapahtuu yli 1000 itsemurhaa. Tuossa suuressa luvussa on käsittämättömän suuri määrä surua ja itsesyytöksiä, joiden valtaan omaiset ja lähipiiri jäävät.

14. Miten suhtaudut eutanasiaan?

Nykyisellä ymmärryksellä en voi sitä hyväksyä. Pidän pohjana Raamatun viidettä käskyä: älä tapa. Tiedän monen lääkärin pohdiskelevan tätä työssään, sillä yleisen käsityksen mukaan lääkärin tehtävä on elämän jatkaminen eikä elämän lopettaminen. Toisessa vaakakupissa on inhimillisyys, joka saattaa vaatia lopettamaan ihmisen kärsimisen sääliin perustuen. Elämän antaminen ja ottaminen kuuluvat mielestäni vain yksinään Luojalle.

15. Pääsevätkö kaikki taivaaseen?

Raamatun mukaan näin ei valitettavasti tule käymään. Jumalan tahto on varmaankin se, että kaikki luodut olisivat kerran taivaan riemussa, mutta sinne ei viedä ketään vastoin tahtoaan. Joidenkin ihmisten suurena ihanteena on kaiken Jumalan vastaisen tekeminen. On rikoksia, Jumalan pilkkaa, saatanan palvontaa ja yleisimpänä esteenä lienee ihmisten välinpitämättömyys uskonasioista. Viimeinen villitys on ns. uushenkisyys, jonka alle on liimattu mm. joogaa, tarotkortit, meditaatio, new age jne… Joskus tuntuu siltä, että joillekin ihmisille kelpaa melkein mikä tahansa uuspakanallinen eksytys, jota maailma tuottaa.

16. Sopisiko palkka-armeija Suomeen?

Pidän nykyistä käytäntöä sopivampana, sillä tällä menetelmällä pidämme reservin lukumäärää hyvällä tasolla. Toivottavasti emme koskaan tarvitse sitä tosimielessä. Palkka-armeija tulisi vieläkin kalliimmaksi kuin asevelvollisuusarmeija. Moni pasifisti on valmis takomaan aseet auroiksi ja keihäät vesureiksi, mutta valitettavasti elämme nyt sellaisessa maailmassa, jossa omien puolustusvoimien ylläpito on hyväksyttävä. Eihän palolaitostakaan pidetä yllä muusta syystä kuin kaiken varalta.

17. Pitäisikö Karjala vaatia takaisin?

Aikoinaan maamme koki rauhanneuvotteluissa pienen maan kohtalon, jossa meille saneltiin ehdot vahvemman voittajan oikeudella. Tuosta tapahtumasta alkoi sellainen prosessi, joka ei ole päättynyt vieläkään. Maamme sai yli 400 000 Karjalan siirtolaista, jotka Suomi sijoitti kunniakkaasti ympäri maata. Ymmärrän näiden kotinsa menettäneiden vaatimuksen alueiden palauttamisesta, ja jos se olisi edes teoriassa mahdollista, olisin sen puolella. Käytännössä tilanne lienee mahdoton, sillä alueella on yli kuudenkymmenen vuoden historia osana Venäjää ja siten sen erottaminen taas uuteen hallintoon tuntuu mahdottomalta. Jonkin aikaa sitten Karjalassa oli huhuja alueen halukkuudesta liittyä takaisin Suomeen, mutta virallista tukea ne eivät saaneet Moskovasta. Jos Suomella olisi taloudellisia voimavaroja alueen ostamiseen ja Venäjällä halukkuutta myymiseen, olisin ensimmäisenä puolustamassa ostoa. Olen useaan otteeseen matkustanut Karjalassa mm. moottoripyörällä ja olen ihastellut kaunista Karjalaa. Alueen omalaatuinen luonto ja kulttuuri ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Suomen ja Venäjän rajan sanotaan olevan maailman suurin elintasokuilu ja pidän sanontaa osuvana. On ollut säälittävää nähdä ihmisten vaatimaton elintaso ja huutava pula lähes kaikesta. Jokainen meistä voi arvata elämän haasteellisuuden varsinkin kylminä talviaikoina. Karjalan teoreettisessa palauttamisessa pitää miettiä myös mahdollisia velvoitteita. Nyt näkisin tärkeimmäksi tehtäväksi yhteyden pitämisen Karjalaan ja kansan auttamisen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Suosittelen tutustumista alueeseen ja yhteistyön lisäämistä kaikilla yhteiskunnan aloilla. Jotkut ovat väittäneet, että karjalaisuutta on romantisoitu liikaa, mutta sillä alueella moottoripyöräilleenä tiedän, että sitä aluetta ei voi liikaa kehua. Kyllä Karjala on kaunis!

18. Miten Suomen vaikutusmahdollisuuksia voisi lisätä EU:n päätöksenteossa?

Ehkä yksi mahdollisuus olisi pohjoismainen yhteistyö. Hankalaksi sen tekee Norjan ja Ruotsin puutteellinen jäsenyys koko yhteisöön. Tällä hetkellä Suomen vaatimuksia ei kuunnella pienen kokomme vuoksi. Olemme suuria vain sivistyksessä ja yhteiskuntamme elintasossa. Taloudellisesti olemme kääpiöitä ja varmaan sellaisiksi jäämmekin, mutta jos pystymme perustelemaan vaatimuksiamme ja olemaan niissä tinkimättömiä, uskon, että meitä myös silloin kuunnellaan. Suomen heikkous yhteisössä kävi ilmi viimeksi kun elvytyspaketin ehtoja mietittiin. Yhteisön ääntä käyttävät Saksa ja Ranska ja muiden on lähes poikkeuksetta tyydyttävä siihen. Näiden kahden asema parani entisestään Brexitin myötä.

19. Mikä on mielestäsi poliitikon tärkein tehtävä?

Pitää maa sodan ulkopuolella.

20. Saavatko veteraanit ansaitsemansa huomion Suomessa?

Valitettavasti he ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Veteraanien joukko vähenee vuosi vuodelta ja sivistysvaltiona Suomen kuuluisi huolehtia tämän pienen, mutta sitäkin arvokkaamman joukon elämän ehtoosta.

21. Mitä vihaat?

Vihaan sydämeni pohjasta epäoikeudenmukaisuutta, kiusaamista, väkivaltaa, laiskuutta, oman edun tavoittelua, itsekkyyttä, vääryyttä, uskottomuutta, valehtelua, jne… Listaa voisi varmaan jatkaa pitempäänkin. Jotkut ihmiset eivät hyväksy kovia negatiivisia tunteita itsessään tai lähimmäisessään, mutta mielestäni tiettyihin asioihin meillä jokaisella tulisi olla hyvin selvä mielipide, joka kertoo selvästi hänen asenteensa moniin eettisiin kysymyksiin.

22. Millaista ihmistä arvostat?

Oman työhistoriani vuoksi olen oppinut ymmärtämään, että tätä maata pyörittää työtä tekevä ihminen, joka ei pelkää likaa eikä hikeä. Lisäksi hän pukeutuu haalariin ja kaiken kukkuraksi hän väsyy fyysisesti työstään. Tällaisen ihmisen edessä katson häntä ylöspäin. Jos tämän lisäksi näen hänessä lähimmäistään rakastavan ja tämän etua arvostavan ihmisen, hän löytää itsensä listani kärjestä.

23. Mikä asia on mielestäsi kaikkein tärkein ja samalla huolestuttavin asia, joka pitäisi korjata maailmassa?

Ehdottomasti otsonikerroksen ohentuminen. Jos siihen suinkin ihminen voi vaikuttaa, niin se pitäisi tehdä. Kaikki touhu tällä Telluksella loppuu heti, kun tuo suojaava kerros ohenee liikaa. Tilanne tiedetään ja muuttumista tarkkaillaan. Tutkijat ovat varoittaneet kasvihuoneilmiön ja otsonikadon välisestä yhteydestä ja siitä johtuvasta haitallisen säteilyn lisääntymisestä ja vaikutuksesta syöpäsairauksiin. Käsittääkseni itse otsonikerroksen lisäämiseen ihminen ei voi vaikuttaa, mutta kylläkin ohentumisen hidastamiseen. Tämän päivän trendi on puhe hiilijalanjäljestä. Suomen sokea himo päästä maailman ykköseksi hiilipäästöjen osalta saattaa koitua meidän onnettomuudeksi, sillä esim. turvetuotannon äkillinen lopettaminen toisi konkurssiaallon turvealalle ja siirtäisi vain turverallin naapurimaasta haettavaksi. On laskettu, että Suomen osuus koko maapallon hiilidioksiidipäästöistä on 0.02%, eli saman verran kuin Kiina päästää viidessä minuutissa. Tätä vasten on helppo ymmärtää, että tämä ongelma ei tule ratkeamaan Suomen toimiin, vaan merkittävät rajoitukset tulee tehdä jossain muualla.

24. Mitä ajattelet vasemmistolaisuudesta Suomessa?

Ilmiönä se oli ymmärrettävää, sillä sehän syntyi aikoinaan oman aikansa ilmentymänä vastavoimaksi sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hankalaksi sen ymmärtäminen tulee nykymaailmassa, kun alamme päästä eroon suurista tuloeroista ja tasa-arvoeroista. Toisaalta oli huvittavaa kuulla, kuinka eräs demarijohtaja määritti kaikki alle 3000 euroa kuussa tienaavat köyhiksi. Taitaa suurin osa meistä olla juuri näitä köyhiä. Kodin perintönä olen oppinut pitämään kädet omissa taskuissa, toisin kuin vasemmistolaiset.
Tapasin kerran erään kesämökkiläisen, jolle vein sorakuorman ja ennen kuin ehdin kipata kuorman hänen rakennukselleen, hän kertoi vasemmistolaisen poliittisen kantansa ja samaan hengenvetoon hän sanoi suhtautuvansa yrittäjiin ja oikeistolaisiin kriittisesti. Seuraavaksi hän kehui työtuntien määrää, jota hän päivittäin tekee. Tilanne oli minulle tosi herkullinen, sillä olin juuri silloin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa olin tehnyt töitä 496 tuntia kuukaudessa. Kun kerroin tämän vasemmistolaiselle veljelle, hän muutti ovelasti puheenaihetta ja erosimme hyvinä ystävinä ja sain viedä hänelle vielä monta sorakuormaa. Jostain syystä politiikasta emme enää keskustelleet.

25. Mitä tekisit, jos voittaisit lottovoiton?

Mielenkiintoinen ongelma! Se riippuisi tietysti voiton suuruudesta. Jos se summa olisi useita miljoonia, miettisin hyvin tarkkaan, miten sillä summalla voisi parhaiten palvella kärsiviä lähimmäisiä ja edistää evankeliumin etenemistä. Kiusaus olisi varmaan suuri rahan käyttämiseen omiin tarkoituksiin ja ehkä siitä menisi hiukan auton ostoon ja taloremonttiin. Suurten rahasummien omistamiseen sisältyy aina itsekkyydensynti, sillä mikään muu kuin raha ei saa ihmistä käyttäytymään niin alkeellisesti. Kannattaa huomata, että Raamatun mukaan rahan omistaminen ja rikkaus eivät ole syntiä, vaan rahan ahneus on sitä.

26. Kuka on suosikkifilosofisi?

Ehdottomasti Havukka-ahon ajattelija. Kuka pystyy kyseenalaistamaan hänen loistavia ajatuksiaan luomakunnan ilmiöistä? Hurahdin Huoviseen lukion äidinkielen tunneilla, kun saimme tutustua hänen tuotantoonsa. Erikoiseksi Pylkkäsen ajatusmaailman tekee sen ajattomuus. Nuo samat ihmettelyt mittarimadon elämästä avaruuden loputtomuuteen ovat ajankohtaisia myös tässä ja nyt.

27. Mikä on mielestäsi ihmisen tärkein ominaisuus?

Tuohon voisin vastata pitkällä listalla, mutta uskon, että tärkeintä ihmisessä on lempeys. Tuota ominaisuutta ihminen ei voi kätkeä eikä myöskään näytellä. Se puskee läpi hänen olemuksestaan ja kaikesta tekemisestä. Lempeys näkyy ihmisen silmistä ja kuuluu hänen äänestään, hänen lähellään on helppo olla. Esimiehenä tällainen ihminen olisi ihanteellinen.

28. Kuka on historian sankarisi?

Jos jätetään Raamatun ajan sankarit pois, niin toisen maailmansodan ajoilta tiedetään kaksi sankaria, jotka on helppo nostaa yli muiden. Toinen on saksalainen pastori Dietrich Bonhoeffer ja toinen on puolalainen pastori Maximilian Kolbe. Bonhoeffer tuli tunnetuksi lujasta uskostaan ja siitä, kuinka hän joutui maksamaan tuosta uskosta hengellään. Menemättä yksityiskohtiin, hän kohtasi tosi julman kuoleman omassa vankisellissään omiensa teloittamana. Ehkä tunnetuin hänen runoistaan, von guten Mächten treu und still umgeben, on virsikirjamme virsi 600. Kolbe sen sijaan koki toisenlaisen tapahtuman, mutta tulos oli sama eli kuolema. Hän oli ollut sellaisessa tilanteessa, jossa keskitysleirin vankeja oli sattumanvaraisesti valittu 20 miestä eristysselliin, tarkoituksena rangaista heitä erään vangin tekemän pakoyrityksen vuoksi. Viimeinen vanki oli alkanut itkeä ja valittaa sitä, että hänellä on vaimo ja lapset kotona ja että hän ei halua joutua varmaan kuolemaan. Tällöin Kolbe oli astunut esiin ja vapaaehtoisesti ottanut nuoren miehen paikan. Pikkuhiljaa vangit olivat kuolleet kukin vuorollaan ja viimeisenä oli kuollut Kolbe, joka oli loppuun asti jaksanut rukoilla ja veisata virsiä ystäviensä puolesta. Mielestäni näissä kahdessa miehessä on jotain niin jumalallisen suurta sankaruutta, että sitä on helppo ihailla. Jos meistä itse kukin pystyisi edes prosentin osuuteen heidän sankaruudestaan, eläisimme puolet paremmassa maailmassa.

29. Miten ymmärrät lähimmäisenrakkauden elämässäsi?

Parhaiten sen kertoo tarina Matista, joka teki metsäautotien metsäpalstalleen. Tien linjaus meni pitkin naapurin metsätilan rajaa, mutta ei kuitenkaan naapurin puolella. Matti pyysi naapuriaan kimppaan jakamaan tien rakennuskustannuksia, mutta naapuri kieltäytyi yhteistyöstä, koska hän ei kuulemma koskaan tarvitsisi tietä.
Tien valmistuttua naapuri jostain syystä kuitenkin unohti aikaisemmat sanansa ja alkoi käyttää tietä kuin omaansa. Useiden kymmenien vuosien aikana naapuri teki monia puukauppoja kiinteistöltään, ja puiden kuljettamiseen puuyhtiöt käyttivät Matin tietä ilman lupaa ja korvauksia. Usein puunajo ajoittui kevään kelirikkoaikaan, jolloin Matti sai vielä lahjaksi lisäkustannuksia tien korjaamisesta.
Kauniiksi lopuksi naapuri perusti virallisen tiekokouksen ja maanmittauslaitoksen toimesta sai härskisti itselleen tieoikeuden, josta hän lupasi maksaa nimellisen korvauksen, mutta sekin pääsi jostain syystä unohtumaan. Matin mielipiteet ja pyynnöt tapahtumasta kuitattiin naurulla ja Matille jäi vain lasku maksettavaksi tiekokouksesta.
Joskus lähimmäisen rakkauden toteuttaminen voi olla tosi vaikeaa, mutta uskova voi luottaa siihen, että joskus kaikki epäoikeudet korjaantuu ja hyvä voittaa. Sanassa kielletään, ettei pahaa saa kostaa pahalla, vaan senkin haasteellisen naapurin puolesta meidän pitäisi jaksaa rukoilla.

Toinen lähes vastaava kertomus lähimmäisen huomioimisesta on tarina Kallesta, joka sai uuden naapurin. Uusi naapuri ei ilmeisesti tiennyt rajoja kun heti muutettuaan Kallen naapuriin alkoi tehdä polttopuita ja kaatoi useita runkoja Kallen puolelta. Kun vahinko paljastui, Kalle tarjoutui ostamaan markkinahintaan valmiit polttopuut naapuriltaan, mutta tämä kieltäytyi kaupasta ja vetosi siihen, että halko-operaatio oli ollut niin suuritöinen, ettei niitä millään raaskinut myydä kenellekään. Kalle ihmetteli naapurinsa juridisesti outoa logiikkaa, mutta hyväksyi tilanteen eikä vienyt asiaa sen pidemmälle. Näissä molemmissa tapauksissa on meille kaikille esimerkkiä epäitsekkäästä lähimmäisenrakkaudesta, jossa joutuu kestämään joskus kovaakin kohtelua täysin syyttömänä.

30. Mitä usko merkitsee sinulle jokapäiväisessä elämässä?

Kaiken pohja uskolle on ollut Raamatun sanoman uskominen ja sen ymmärtäminen syvällä sydämen sopukoissa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki olisi selvää, mutta järjen ja uskoni välillä vallitsee riittävä yhteisymmärrys, jotta se tekee elämästä ymmärrettävää ja loogista. Sanotaan, että Raamattu avaa Jumalan salaisuuksia niin paljon, että se riittää elämän ymmärtämiseen ja loput pitää jättää uskon varaan.
Iän karttuessa huomaan ajattelevani yhä enemmän ikuisuutta ja yritän aavistella niitä olosuhteita, joissa saan viettää ikuisuuden. Raamattu antaa taivaasta melko paljon vihjeitä, mutta lopullinen totuus on varmasti upea yllätys. Sanaa lukemalla ei voi nähdä värejä, tuntea tuoksuja tai kuulla ääniä. Ihmiselle on annettu mielikuvitus, jota hän voi vapaasti käyttää mm. taivaallisia oloja arvaillessaan. Eräs mieluisimpia päiväuniani on miettiä sitä hetkeä kun saan kohdata edesmenneitä rakkaitani. Hautajaisissa voi monesti kuulla papin puhuvan jälleennäkemisen toivosta, mutta sen realisoituminen on varmasti huikean upea kokemus.
Tässä vaiheessa on aina hyvä kysyä, että miksi me kaikki emme haluaisi kokea sitä. Mikä on ihmisessä se sisäinen jarru, joka estää hakeutumisen Jumalan yhteyteen? Onko se ylpeys, omavoimaisuus, pelko tai jokin muu sisäinen selittämätön este, jonka taakse ihminen piiloutuu? Jos ihmiseltä puuttuu usko, niin silloin hän ei varmaan myöskään usko viimeiseen tuomioon. Raamatun kertomukset helisevät kuuroille korville ja ne on helppo kuitata tuhansia vuosia sitten Lähi-Idässä keksityiksi nuotiotarinoiksi, joiden todenperäisyyttä ei kukaan voi vahvistaa. Viimeisellä tuomiolla ei mitata ihmisen puhekykyjä, vaan siellä ollaan kiinnostuneita vain siitä, että onko nimi kirjoitettu elämän kirjaan.
Kuvitellaan tilanne, jossa jokainen ihminen saisi tietää, että koko hänen eletty elämänsä on tallennettu videonauhalle. Tuossa tallenteessa on liikkuvan kuvan ja äänen lisäksi tallennettu myös hänen ajatuksensa pienintä piirtoa myöten. Kuinka moni meistä olisi valmis istumaan sellaisen elokuvateatterin etupenkkiin ja katselemaan elämäänsä julkisesti kaiken kansan edessä? Tämä voi tuntua monesta ahdistavalta ja mielikuvitukselliselta, mutta minä uskon vakaasti, että jokaisen ihmisen kohdalla tällainen kosminen nauhuri on pyörinyt koko elinajan. Viimeisellä tuomiolla tuo tallenne löytyy jostain taivaallisesta arkistosta ja jokainen saa maistaa omaa lääkettään. Tässä vaiheessa areenalle astuu itse Jeesus Kristus kunniassaan, joka erottelee jyvät akanoista ja ne, joiden nimen hän löytää elämän kirjasta, saavat kuulla vapauttavat sanat: tulkaa tänne, te isäni siunaamat, te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti (Mat 25:34). Tuossa erottelussa uskovan tallenteesta poistetaan kaikki negatiivinen ja jäljelle jää vain hyvät teot.
Tuo edellä mainittu on oman mielikuvitukseni tuotetta ilman Raamatun selvää ilmoitusta, mutta perusidea on varmasti lähes tuon kaltainen. Ihminen ratkaisee ikuisuuskohtalonsa täällä maan päällä eläessään ja sen vuoksi meidän jokaisen pitäisi hankkia se menolippu täällä viimeiselle matkalle. Tiedän, että ajatukseni saa monessa porukassa röhönaurun aikaan, mutta samalla uskon, että sen naurun takana saattaa alkaa itää ajatus omasta viimeisestä hetkestä. Onko minun nimeni elämän kirjassa? Miten sen nimensä saisi sinne kansien väliin? Milloin on minun viimeinen päivä, jne. ?
Uskovana eläminen antaa suuret näköalat elämän ymmärtämiseen ja se tuo toivon jokaiseen päivään. Huononakin päivänä voi luottaa Korkeimman johdatukseen ja ymmärtää, että kaikella on tarkoituksensa. Joskus ahdistus tuo tullessaan kestävyyttä, masennus tuo ymmärrystä ja pimeys antaa merkityksen valolle. Uskovakin saa kokea elämässään alamäkiä, mutta sen kestäminen on helpompaa, kun tietää senkin tulevan kaikkitietävän Jumalan sallimana ja koituvan sen loppupelissä kaikkien parhaaksi. Jumala ei tee virheitä.

31. Mitä mieltä olet Keltaisen Koulun tapauksesta Juuassa?

Ymmärrän tavallaan molempia puolia. Minulle rakennuksella ei ole tunnearvoa, sillä ehdin siinä opiskella vain muutaman vuoden. Rakennushistoriallisesti sen arvo pitää jättää asiantuntijoiden arvioitavaksi. Jos olisin päättäjänä ollut sen viereen rakennettavan palvelukeskuksen rakentamisesta päättämässä, niin silloin olisi varmaan pitänyt arvata tämän episodin syntyminen. Nyt on tietysti helppoa jälkiviisastella ja nykyinen tilanne on harmillinen molemmin puolin. Tärkeimpänä kriteerinä pitäisin rakennuksesta tehtyä kuntoarviota, sillä jos se kertoo rakennuksen kelvottomuudesta, niin silloin ei jää vaihtoehtoja.

32. Miten suhtaudut maalittamiseen?

Räikein esimerkki maalittamisesta lienee tapaus Päivi Räsänen, joka on joutunut maalitauluksi useita vuosia sitten kirjoittamista kirjoituksistaan. Joku viisas jo ehti sanoa, että valtakunnansyyttäjästä on tullut mielipidesyyttäjä. Mielestäni Päivi ansaitsisi julkisen palkinnon rohkeudestaan. Uskovana pystyn helposti yhtymään hänen kirjoituksiinsa. Jos ihan tarkasti katsotaan hänen kirjoituksiaan, niin ne vastaavat melko tarkasti Raamatun linjoja. Silloin kun Raamatun siteeraaminen tehdään laittomaksi kristityssä maassa, ollaan todella heikolla jäällä. Ylipäätään raamatullisista teksteistä puhuminen politiikassa koetaan kiusalliseksi ja sellaiset puhujat pyritään hiljentämään vähäjärkisinä höpöttäjinä.

Toinen palkinnon ansainnut on Mikä Yrjölä, joka helluntaikirkon edustajana teki tutkintapyynnön oikeuskanslerille valtakunnansyyttäjän toimista Räsästä kohtaan. On mielenkiintoista nähdä kuinka valtakunnan oikeudellinen terävä kärki toimii kun kohtaavat pöydän vastapuolilla. Mielensäpahoittajat ovat liikkeellä. Merkittävää on ollut valtakunnan merkkihenkilöiden vaitonaisuus tässä Räsäsen tapauksessa. Olisin odottanut edes arkkipiispan ottavan topakasti kantaa, mutta ei. Presidentin varovaisuuden tavallaan ymmärrän, mutta miksi esim. kirkolliskokous ja piispainkokous pysyvät tuppisuina. Mikä meitä kansakuntana oikein vaivaa? Onko kaikkivaltiaan Jumalan nimen ja opin julkituominen hävettävää vai kiellettyä? Kuinka pääsisimme samalle tasolle Yhdysvaltojen kanssa kristillisyyden esiin tuomisessa? Onneksi meillä on presidentin uudenvuodentoivotus, jossa Jumala pääsee edes kerran vuodessa vilahtamaan suomalaisessa julkisessa puheessa.

Odotan mielenkiinnolla lopputulosta siitä kun maalittaminen on käynyt läpi eduskunnan koneiston ja saamme maalittamisesta ehkä erillisen pykälän rikoslakiin.
(Mark. 8:38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”) (https://www.youtube.com/watch?v=qYsmAoFM0FU)

33. Millainen on profiilisi kuntapoliitikkona?

Tiedän olevani tiukan talouden kannattaja. Investoinnit pitää tehdä tarkasti miettien ja kaikki mahdolliset uhkakuvat analysoiden. Tulevat isot haasteet kotikuntaani tulee valtakunnan horjuvasta taloustilanteesta, sillä jos pääkonttorilla menee huonosti, se takuulla heijastuu koko maahan. Tiukan talouskurin kannattajana arvostan myös paikallisuuden suosimista. Vanha Juuan kunnan slogan oli ”pyöritä euro Juukaan” ja se ei ole tänäkään päivänä yhtään huono iskulause.

34. Olisitko kuntapolitiikassa jonkun eturyhmän edustaja?

Jokaisen valtuutetun pitää mielestäni edustaa jokaista kuntalaista. Tunnustan kuitenkin tuntevani lukkarinrakkautta tiettyjä kansalaisryhmiä kohtaan. Voisin nimetä uskovien lisäksi mm. yrittäjät, lapsiperheet ja eläkeläiset. Yrittäjistä tunnen suurta myötätuntoa viljelijöitä ja koneurakoitsijoita kohtaan. Varmaankin näissä tuntemuksissa se oma vanha menneisyys puskee ihon läpi.

35. Millainen on tämän päivän rukouksesi?

”Tee meistä tahtosi välikappaleita. Anna meille ymmärrystä nähdä omat lahjamme ja käyttää niitä kaikkien yhteiseksi hyväksi. Ota pois meiltä se pohjaton itsekkyys ja anna näkökykyä nähdä avuntarpeessa oleva lähimmäinen.
Varjele maatamme joutumasta henkiseen konkurssiin ja johdata päättäjiä heidän päätöksissään pandemian hoidossa. Siunaa tulevat kuntavaalit ja johdata kuntapäättäjiksi tahtosi mukaisia valtuutettuja.
Pidä meitä kätesi suojassa ja anna meille kiitosmieltä kulkea sinun tahdossasi elämämme loppuun asti, kiitos kaikesta.”

36. Miksi valitsit harrastukseksi opiskelemisen?

Siihen ei löydy mitään yhtä selvää syytä, vaan katson olevani yliopistossa useiden yhteensattumien johdosta. Ehkä merkittävin syy on luontainen uteliaisuus oikeustiedettä kohtaan ja halu ymmärtää sen merkitystä yhteiskunnan perustana. Eräs ystäväni vähätteli harrastustani sanomalla, että eikö yhteiskunnassa ole jo tarpeeksi juristeja ja suositteli jotain parempaa tekemistä. Lohdutin häntä sanomalla, että en ole viemässä yhdenkään juristin työpaikkaa, koska opiskelen vain omaksi ilokseni ja sivistääkseni omaa mieltäni. Yhteiskunnallinen osaaminen helpottaa monessa paikassa kuntapolitiikassa ja myöskin jokapäiväisessä elämässä. Oloneuvoksena voin nyt harjoittaa aivosolujani lukemalla ja jättää sanaristikot rauhaan.

Aikaisemmassa virassa poliisina jouduin päivittäin tekemisiin rikoslain kiemuroiden kanssa ja ehkä sieltä jäi kiinnostus tuota juridiikan alaa kohtaan ja siksi valitsinkin omaksi pääaineeksi rikos- ja prosessioikeuden ja rikollisuuden tutkimuksen. Jotenkin lainkäyttöön liittyvät ongelmat ja koko se aihealue on mielestäni erittäin kiinnostavaa ja itsessään motivoivaa opiskeltavaa.

Lisäksi yliopisto yhteisönä on kannustava ja tunnen saavani nuorilta monia uusia ideoita omaan päivittäiseen elämääni. Toivottavasti pystyn olemaan heille esimerkkinä ikuisesta oppimisesta ja motivoimaan heitä elämänsä alkutaipaleella.

37. Suomi on ollut maailman onnellisin maa kuusi vuotta peräkkäin. Mitä ajatuksia se herättää sinussa?

Onhan se hieno juttu, mutta samalla pitää muistaa, että ko. tutkimuksen kysymykset vain sattuvat osumaan meille suotuisasti. Jos kysymyspatteriin lisättäisiin muutama meille inhottava kysymys, niin löytäisimme itsemme kaukaa takarivistä.

38. Mitä suuria virheitä näet tehdyn Suomen kansallisessa politiikassa menneinä vuosina?

Suurimmat virheet on varmasti tehty talouspolitiikassa. Vuosituhannen suurimmaksi mokaksi on kutsuttu Kataisen hallituksen päätöstä myydä Fortumin omistuksessa ollut sähkäverkko Caruna Oy:lle vuonna 2014. Lyhytnäköisellä politiikalla saatiin valtion kassaan reilu 2 miljardia, mutta on laskettu, että sen jälkeen valtio on menettänyt verotulojen menetyksenä tuon summan moninkertaisesti. Samalla kansa on saanut kärsiä monopoliasemaansa käyttävän Carunan härskistä hintapolitiikasta. Kaupan kapellimestareina toimineet ministerit Katainen, Haavisto ja Vapaavuori ovat pesseet kätensä kuin Pilatus aikoinaan.

Lähimenneisyydestä muistamme Fortumin seikkailut Saksan energiamarkkinoilla, joissa menetykset olivat vieläkin suuremmat, mutta siinäkin omistajaohjausministeri Tuppurainen löysi saman paikan käsiensä pesuun. Osaamattomuus ja näköalattomuus suurissa päätöksissä on kirous Suomen poliitikoille.

Aika tulee näyttämään kuinka suuri virhe oli soteuudistus, mutta näin alkumetreillä on helppo ennustaa, että yli kymmenen vuotta suunniteltu uudistus tulee olemaan hirmuinen haaste kansantaloudelle. Uudistuksen kätilöt eivät kuunnelleet asiantuntijoiden varoituksia, vaan uudistus ajettiin härkäpäisesti maaliin poliittisella päätöksellä.

Tähän sopii mielestäni enemmän kuin hyvin vanhan ruotsalaisen mahtimiehen Axel Oxenstiernan sanonta 1600-luvulta: voi poikani, kunpa tietäisit, kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan. 😀